Tuli tehtyä pieni IT -jumppa ja eilen siirsin tämän oman henkilökohtaisen WordPress -sivuston Rasperry PI 5 -laitteelleni. ChatGTP neuvoi minua hyvin miten sain asennettua WordPressin, konfiguroitua proxyn, ja toimimaan koko järjestelmän yhdessä Polar Access Link treeninhakusovelluksen kanssa, Ja tietysti piti vielä ottaa WordPress -sivustosta varmuuskopio ja palauttaa se sitten tänne Rasperry Pi -koneelle.

Kaikki prosessit käynnistyvät automaattisesti systemctl -prosesseina.

Seuraava vaihe on siirtää koko systeemi Rasperryn SD -kortiilta Samsungin SSD -levylle. Vanha 1TB SSD levy on paljon nopeampi ja luotettavampi kuin Temusta ostettu 128 GB micro SSD levy. 

Kun vielä siirrän sukuseuran sivut niin koko Web -hotellin voikin lopettaa.

Hei vaan pitkästä aikaa kaikille.

Siitä on jo pitkä aika kun olen kirjoitellut tänne WordPress -blogiini yhtään mitään.

Katselin ihan mielenkiinnon vuoksi mitä täältä oikein löytyy ja viimeisin kirjoitukseni on toukokuulta 2019 ja siinä olen kertonut siitä, miten aion valmistautua Ateenan maratonille samana syksynä. Asettamani harjoitusohjelma on ollut varsin haasteellinen eikä se kyllä mitenkään edes toteutunut. Katsoin Polar Flowilla kaikki juoksutreenini touko-marraskuulta 2019 ja huomasin, etten ollut tehnyt kuin kolme kertaa yli 20 kilometrin harjoituksen. Itse juoksun tulos Ateenassa oli 4:41:48 eli näin jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä ajatellen toteutuneita harjoituksia. Kuvitelmat juosta 10 kilometrin testi aikaan 46 minuuttia ja 30 sekuntia osoittautuivat täysin utopistiseksi unelmaksi.

No, se siitä juoksemisesta. Itseasiassa tämän vuoden marraskuussa pitäisi mennä tuonne Ateenaan uudelleen. Korona on pilannut mahdollisuudet osallistua juoksuun. Vuonna 2020 koko tapahtuma peruutettiin ja 2021 jo varatut lennot peruuntuivat ja sain maksamani juoksun suhteen siirron vuodelle 2022. Nyt olen asettanut tavoitteeksi päästä maaliin alle 4 1/2 tunnin eli se riittää.

Mitä liikkumiseen tulee talvi Helsingissä oli sen verran hyvä, että hiihdin yhteensä 343 kilometriä. Yhdessä muun aktiivisuuden kanssa tuo riitti huhtikuussa järjestetyssä 10 kilometrin juoksussa aikaan 54:19 (Helsinki10). Hyvä siis näin!

Vanhoissa kirjoituksissa olen pohdiskellut juoksemista, tasa-arvoista avioliittolakia, sykerajoja, muuttoani Helsinkiin, epätoivoista aikaa työn- ja parisuhteen haussa ja valtion velkaongelmaa. Mitä juoksemiseen tulee viimeinen ehjä juoksuvuosi oli 2016, jolloin juoksin kolme maratonia, joista kaksi meni alle neljän tunnin.

Ajat ovat vaihtuneet. Välissä on ollut korona-aika ja sairastettu koronakin! Töiden suhteen “back to business” eli kaikki hyvin. Olen päässyt tekemään nyt mielenkiintoisia sovelluskehittäjän töitä Polar Electrolle liittyen avoimien APIen kehittämiseen.

Lemmikistä olen joutunut tosin luopumaan ja tämä tapahtui viime kesänä kun Coco -collien jalat pettivät juhannuksen alla. Kokonaiset 12 vuotta 3 kuukautta ja 10 päivää tuo ihana olento heilutti maailmalle häntäänsä ja nyt Coco on muistona vitriinikaapissa pienessä tuhkauurnassa.

Juoksemista en ole lopettanut. Talvella hiihdän edelleen vapaalla tyylillä. Kesällä pelaan golfia ja tasoitus on nyt 24.1. Vanha Nishiki 401 hybridipyöräkin on laitettu kuntoon ja olen edelleen Elixian jäsen. Uusin innostus on Barre, jossa tehdään balettia ja lihaskuntoliikkeitä teknomusiikin tahdissa. Näyttää siltä, että Barre -tuntien aloittamisesta on kulunut yli 4 vuotta, koska tämä Ilta-Sanomien kirjoitus on tehty 16.3.2018.

Juhannus on tulossa ja on tulossa myös lämmintä. Tarkoitus on mennä Pohjois-Karjalaan. Nyt pian lähden keskustaan Barre -tunnille. Se on sitten viimeinen Barre ennen syyskuuta. Laitan Elixian jäsenyyden tauolle heinä-elokuuksi, jotta voin priorisoida golfin kaikkien muiden harrastusten edelle.

Tämä oli Facebookissa 20.5.2019 ja on aika laittaa se myös tänne blogiin. Tänään on 28.6 ja pian menen testaamaan itseäni, eli juoksen 10km radalla sykkeellä 160. Katsotaan mitä on loppuaika.

Haasteesta noin yleensä: Ateenan Maratonin treeniohjelma on nyt suunniteltu.
Matka kuopasta huipulle on julistettu alkavaksi.

Jos
(a) paikat kestävät
(b) pysyn terveenä
(c) en keksi tekosyitä skipata treenejä niin … 8 x kolmen viikon (kevyt, keskiraskas ja raskas) treeniviikkoja edessä.

Heips!

Ompas pitkä aika kulunut, kun viimeksi olen tänne mitään kirjoitellut. Nyt on aika korjata tämä vahinko. Katselin aikaisempia blogikirjoituksia ja huomasin, että tarinani ovat koskeneet enimmäkseen juoksemista. Kerrottakoon nyt uutta siltäkin rintamalta. Ja uutinen on

PIDÄN AINAKIN TAUKOA MARATONJUOKSUISTA

Olen juossut 24 maratonia, joista löytyy tulos Juoksija -lehden maratontilastosta. Paras tulos on ollut 42 -vuotissyntymäpäivänä 25.3.2012 Barcelonassa juostu 3:33:48. Se riittäköön toistaiseksi. Liikunnassa keskityn jumppaamiseen, liikkuvuuden parantamiseen, lyhyempien matkojen juoksemiseen ja ylävartalon voiman ja kestävyyden parantamiseen. Leukoja, punnerruksia, penkistä 100 kiloa, pistoolikyykkyjä, räjähtävää nopeutta, uusi cooper -juoksun ennätys, kyky hypätä korkealle, tasapainon koordinaatio, yläkropan lihasten koordinaatio ja nopeus. Niiden avulla golf -kentälläkin lyönteihin tulee helposti lisää pituutta, driverillä ainakin 250 metriä. Toinen liikunnallinen tavoite on oman lemmikin pitäminen hyvässä kunnossa. Päivittäin sellainen 5km reipas kävelylenkki.

Näiden liikunnallisten tavoitteiden lisäksi ravitsemus, stressin välttäminen, hyvä yöuni ja muutenkin tyytyväinen ja onnellinen elämänasenne ovat tavoitteenani. Sanotaan, että olet viiden lähimmän ihmisen keskiarvo – ja tätä olen pohdiskellut nyt kovasti. Tämän johdosta oikeastaan tulee panostaa myös siihen, kenen kanssa on ylipäätänsä missään tekemisissä. Oman negatiivisuuden lisäksi yritän välttää muita negatiivisia ihmisiä. Ja ehkä myös sarkastisia ihmisiä, koska olen huomannut, että moni sarkastinen ihminen on osoittautunut hankalaksi kestettäväksi – siis henkilökohtaisesti.

No, toki elämässä on tapahtunut kaikenlaisia muitakin asioita. Kaikki ei mene aina putkeen ja pettymyksiäkin on tapahtunut. Mitään suuria vahinkoja ei tosin ole kohdalleni osunut. Ja tavoitteenani on oppia jokaisesta pettymyksestä.

Sellaista… syksyä odotellessa

Loppusyksy tulee, ulkona on harmaata, tosin se ei minua juuri masenna. Työttömänähän minulla on mahdollisuus juosta valoisaan aikaan, ja kun tulee pimeä, voi aina mennä Satsiin tai Elixiaan jumppaamaan.

Pitkän tauon jälkeen päätin nyt mennä Tesku Oy:n järjestämään juoksutestiin. Se tehtiin juoksumatolla, ja kaasunaamari päällä. Kaasunaamarilla mitattiin aineenvaihduntaa eli suhteellista rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaa. Lisäksi mitattiin veren laktaattiarvot eri rasitustasoilla, joiden perusteella määriteltiin aerobinen ja anaerobinen kynnyssyke sekä niille kynnysvauhdit. Yhdistämällä nämä tulokset saatiin seuraavanlaiset kuntoilualueet

Syke < 130; PK1 palauttava peruskestävyys ; energiankulutus kynnyksellä rasvaa 33% ja hiilihydraattea 67%
Syke < 140: PK2 aerobinen kynnys, kynnysvauhti 6 min/km, hapenottokyky 35 ml/kg/min eli 65% maksimista, energiankulutus kynnyksellä rasvaa 23% ja hiilihydraatteja 77%
Syke < 163: VK anaerobinen kynnys, kynnysvauhti 4min40s/km, hapenottokyky 45 ml/kg/min eli 83% maksimista – ja nyt mennään 100% hiilihydraateilla!
Maksimirevitys, syke 180 – en vienyt nasse päässä itseäni äärimmilleen, vauhti 3min55s/km ja  hapenottokyky 54 ml/kg/min

Tämän perusteella siis treenit; pitkiä lenkkejä pitäisi vedellä keskisykkeellä noin 130, ja VK -lenkit sitten jossain 155-160 sykkeellä. Juoksua 30-80 km/vko ja tämän lisäksi käyn joka toinen viikko BodyPumpissa ja kerran viikossa steppitunnilla ja Astanga Joogassa.

Jos lunta sataa Helsinkiin, niin hiihtämään!

Jopas jotakin, taas on kulunut jonkin aikaa edellisestä blogikirjoituksesta. Joten nyt tulee hieman päivitystä. Nyt on pian kulunut vuosi, kun muutin Ylöjärveltä Helsingin Herttoniemeen. Kaikenlaista on tapahtunut, eli siis mukavia ja ikäviä asioita.

Työpaikkaa haetaan edelleen, eli sen asian suhteen ei ole tullut muutoksia. Hakemuksia on lähetetty varmaankin ainakin 80 kpl, ja haastatteluissakin on käyty vähän väliä. TYön saaminen tosin on osoittautunut todella vaikeaksi eikä sitä tee yhtään helpommaksi “kisaajien” määrän jatkuva lisääntyminen; IT -alaltahan on poistunut 1 1/2 vuoden sisällä tuhansia työpaikkoja ja korkeakoulusta valmistuu jatkuvasti uusia IT -alan insinöörejä. Suuri osa heistä valmistuu suoraan työttömyyskortistoon. Kun muistelee omaa valmistumisaikaa, siis 1990-luvun loppupuolta, tilanne on muuttunut olennaisesti. Niihin aikoihin jo 2. vuosikurssin tietotekniikan opiskelijat, heti kun olivat oppineet ohjelmoinnin perusasiat pääsivät tai suorastaan revittiin töihin. Samoin kävi omalla kohdalla keväällä 1995 ja 1997. Tänä päivänä voit lähetellä hakemuksia ja pitkän CV:si ties minne, ja et saa edes minkäänlaista palautetta tai parhaimmillaan tulee se vakiovastaus

“Kiitos kiinnostuksestanne XXX paikkaan. Saimme lukuisia hyviä hakemuksia, ja meillä oli suuria vaikeuksia valita tehtävään sopivin hakija. Valitettavasti valintamme ei kohdistunut tällä kertaa sinuun”

No, ei auta muuta kuin jatkaa taisteluja eli lähettää uusia hakemuksia ja miettiä, miten CV:tä hiomalla voisi korostaa oikeita asioita työnantajajille. Kaikki on tietystikin sitten heistä kiinni, tosin itkeminen ei tässä pelissä auta eikä 2. sija oikeuta palkintoon, vaan on kenties yhtä hyvä kuin viimeinen sija.

Sitten toiseen asiaan eli juoksu. Tänä vuonna on tullut sitäkin harrastettua enemmän tai vähemmän systemaattisesti. Kehitystä tosin ei ole tapahtunut. Olen juossut maratonin kolme kertaa ja ajat ovat olleet hieman yli 3 tuntia ja 50 minuuttia. Kaksi kertaa olen tavoitellut uutta ennätystä eli 3 tunnin ja 30 minuutin rikkomista ja molemmilla kerroilla olen huomannut, ettei peruskunto yksinkertaisesti riitä. Elimistö ei vain toimi eikä tulosta synny. Nyt olen päättänyt, että antaa olla. Tulevaisuudessa juoksen vain yhden maratonin vuodessa ja keskityn puolimaratoneihin. Niihin on paljon helpompi valmistautua, niistä palautuu helpommin ja harjoitteluun voi lisätä jumppaa ja liikuntaa voi harrastaa monipuolisemmin.

Eli työn haku, juoksu ja jumppa! Niin, lisäksi käyn edelleen aktiivisesti erilaisissa livemusiikkitapahtumissa. Jenni Vartainen, Laura Närhi, Anna Abreu, Sanni, Kaija K, Jannika B, Janna, ulkomaisista Madonna ja ensi keväänä Katy Perry, tosin livekeikalla keikasta saa paljon enemmän irti, jos on ihan raittiina. Näkee ja kuulee kaiken HD:nä, ja artistien musiikkia kuuntelee ihan eri tavalla sitten juoksulenkillä, kun muistaa, miten hienoa oli laulaa sen artistin kanssa livekeikalla. Siis yleensäkin ottaen, koitan keskittyä asioihin, jotka tuovat hyvän mielen ja poissulkea elämästäni asiat, jotka saavat aivoissa aikaan huonoa mieltä. Tämä on johtanut nyt lähinnä siihen, että uutisten seuraamiseen on suhtauduttava aivan toisella tavalla. Suurin osa uutisissa esitettävistä asioista kun on suorastaan masentavaa.

Raitista, liikunnallista ja iloista syksyn jatkoa!

Edellisessä blogikirjoituksessa manailin alkoholin vaikutuksia yöuneeni ja kroppani kykenemättömyyttä “juhlia” kärsimättä vakavista sivuvaikutuksista, Käytin termiä “kännirexia” joka on tietynlainen uusi “muotisana” ja uusi diagnoosi, jota ei vielä tunneta suomessa ainakaan lääketieteellisissä piireissä sen laajemmin

http://www.tohtori.fi/?page=4031888&id=4399429

Tosin Yhdysvalloissa Missourin yliopisto on tutkinut ylenpalttisen alkoholin kulutuksen ja ravinnon puutteen aiheuttamia terveysvaurioita (yllä mainittu artikkeli) opiskelijoiden keskuudessa, siis kavereiden, jotka haluavat bilettää, säästää ruokarahat alkoholiin ja näyttää hyvältä. Jutussa mainitaan vaikeus keskittyä, opiskella ja tehdä päätöksiä.

Tällä viikolla koin sen taas omakohtaisesti. Maanantaista keskiviikkoon asti tuntui alkoholin jälkivaikutus, siis krapula/hiki/kramppeja/heikotus “päälaelta kantapäihin, ja sormista silmäluomiin”, huono yöuni, saamattomuus, mihinkään ei oikein pysty keskittymään; no maanantain työpaikkahaastattelu meni sentään ok kun oikein tsemppasi, tosin jos jotain luovaa pitäisi tehdä 6-7 tuntia päivässä, ei olisi tällä viikolla onnistunut! Ja jos haluaisi, että on yksinkertaisesti tasapainoinen ja hyvä olo, pitäisi lopettaa moinen juhliminen kokonaan.

Tiistain vetoharjoitukset eli 3x2000m jätin suosiolla väliin; ja olin todella tyytyväinen, että kykenin vetämään perjantaina suunnitelmien mukaisen VK -harjoituksen juoksumatolla. Polarin Ambit -mittarikin tosin näytti 100 tuntia palautumisaikaa sunnuntain krapulalenkin (26km) jälkeen, joten ihan hyvä näin; huomenna taas menen tekemään pitkän lenkin oikein nautinnollisesti, ja tästä alkaa kyllä tietyntyyppinen tiukka elämä koko kevään ajaksi. Paljon on parannettavaa ja prepattavaa monella rintamalla.

Tammikuu oli ohi, ja tuli helmikuun 1. päivä eli lauantai. Tuli aika juoda hieman alkoholia. Ja sitä menikin, eli laskin juoneeni yhden pullon viiniä (7 annosta), yhden ison vahvan oluen (2,5 annosta) ja noin 2 dl konjakkia (5 annosta). Yhteensä 15 annosta. Seuraavana päivänä oli aamulla pitkä PK -lenkki. Juokseminen oli todellista tuskaa, ja vain treenikavereiden geelin avulla pystyin sinnittelemään loppuun asti, jonka jälkeen olikin sitten paha olo,

Juoksun jälkeen oli aika syödä, mutta kun maha ei siedä krapulassa mitään! Normaalisti pitkän lenkin jälkeen ruoka maistuu ja on ihanan väsynyt levollinen olo, nyt tosin oli kylmän hiki ja levoton olo. Ja levoton olo on jatkunut läpi sunnuntain, maanantain ja tiistain. Ruoka ei juuri siis maistu, ja on edelleen levoton olo. Toivottavasti huomenna jo helpottaa. Ihmettelen syvästi niitä henkilöitä ja heidän aineenvaihduntaa, jotka kykenevät joka päivä juomaan yli pullon viiniä ja silti tekemään normaalisti töitä 8-10 tuntia päivässä. Oma aineenvaihdunta ei näytä sietävän alkoholia juuri ollenkaan. Ja nimenomaan niin, että pahin krapulapäivä ei ole seuraava päivä siitä seuraavat kaksi päivää.

Mitäpä tästä oppii? Elimistö ei vain enää siedä alkoholia. Sitä ei nähtävästi pidä juoda tai määrissä pitäisi olla paljon tarkempi. Tietyntyyppiset illan vietot pitää varmastikin lopettaa kokonaan. Eli kyläilypaikat, joissa tulee juotua paljon, tästä lähtien ei enää mennä yökylään, vaan mennään vierailulle päiväksi ja illalla kotiin!

Sitten, se tärkein, siis tämänpäiväinen VK -treeni jäi sit matolla väliin, tein sen ihan tarkoituksella, ja treeniohjelma jatkuu sitten seuraavalla treenillä.

Noniin,

tänään tuli kaksi hipatonta, tipatonta, ja melkein jennitöntä ja lauratonta viikkoa täyteen. Tuntuu siltä, että ajatuksetkin toimivat nyt ikään kuin kirkkaammin, kun tuota C2H5OH -keskushermostomyrkkyä ei enää kaada elimistöön. Elixialla pukuhuoneessa soi Jenni Vartiaisen Duran Duran -biisi, joten en välttynyt sittenkään ihan kokonaan siltä musiikilta, samoin varmaankin viimeinen samppanjalasi uutena vuotena tuli juotua hieman puolen yön jälkeen, tosin hyvin tää on mennyt. No, tottakai mä musiikkia kuuntelen, tosin viime vuonna sain yliannoksen Jenni Vartiaista ja Laura Närheä….

Ulkona on vihdoinkin talvi! Ohi ovat vesisateet ja koiran ulkoiluttaminenkin on paljon mukavampaa kun ei tarvitse joka kerta pyyhkiä kuria nassuista. Coco tykkää pakkasesta ja on niin paljon mukavampaa ulkoilla kylmällä ilmalla.

Treenien suhteen vedin eilen varmaankin kovimman vetoharjoituksen juoksumatolla ikinä. Ensin 10 minuuttia verryttelyä 8,5 km/h, sitten 2km vauhdeilla 12,5 km/h, 13,5 km/h ja 14,5 km/h. Välissä sellaiset 1-2 minuutin palautukset, sitten noin 5 minuuttia verryttelyä ja lopuksi vielä yksi kilometri 15 km/h. Nyt tuntuu siltä, että kolmen viikon päästä noi vauhdit ovat 13, 14, ja 15 km/h. Itse juoksujen suhteen ohjelma on seuraava

– La 10.5 Helsinki City Run eli 1/2 maraton
– La 16.8 Helsinki City Marathon
– Su 14.9 Tallinnan Maraton

Siinäpä ne juoksut, lisää ei tule, ellei keväällä löydy töitä, jota nyt kiivaasti haen. Nyt taas näyttää ihan valoisalta. CV:itä ja työhakemuksia säädetään ja kovasti opetellaan ja puuhaillaan erilaisten ohjelmistoteknologioiden parissa. Python, Django, CSS, HTML5, JavaScript, PHP jne… teknologiat ovat tässä puuhastelun keskiössä. Projektipäällikön hommiakin toki katsellaan.

Toivottavasti pääsee pian laduille.

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja ihmisillä on tapana luvata parantaa tapansa tai ainakin yrittää tehdä niin. Luvataan kaikenlaista, jota sitten ei kuitenkaan pidetä.

No, jokatapauksessa omalla kohdalla tilanne on aika selvä, eli mitä pitäisi tehdä.

Lista on tässä

(1) Pidä itsesi kunnossa, kuntoile (juokse, käy salilla)
(2) Syö terveellisesti, nuku, ja hoida lemmikkisi hyvin
(3) Pidä taloutesi tasapainossa ja osta/kuluta vain siihen, mihin sinulla on varaa, ja ennen kaikkea, mikä tuo sinulle jotain mitä haluat
(4) Etsi itsellesi työpaikka!
(5) Etsi itsellesi uusia harrastustuttuja!
(6) Etsi itsellesi uusi parisuhde!

Sitten lista asioista, joita ei saa tehdä, tai joista ei ole hyötyä

(1) Luovu yhteydenpidosta henkilöihin, jotka eivät ole yhteydessä sinuun, olivatpa he keitä hyvänsä. Ihmisillä on omat perhe- ja elämäntilanteet ja syynsä vetäytyä kuoreen / vaihtaa ystäväpiiriä. Tee sinäkin samalla tavalla!
(2) Panosta uusiin tuttavuuksiin, jotka ovat kiinnostavia ja joiden kanssa synkkaa; uudet tuttavuudet ovat aina mukavampia kuin vanhat, näin olen huomannut
(3) LOPETA talousuutisten seuraaminen. Euroalueen lama, PIIGS -maiden velkakriisi, sota Lähi-Idässä, nälänhätä Afrikassa, Suomen työttömyys, perheväkivalta, alkoholiongelmat, huumeongelmat, ihmisten masennusongelmat ja sen sellaiset eivät ratkea niitä murehtimalla
(4) Unohda entinen työnantajasi, joka ei tarjonnut sinulle kuin lähtöpaketin. Unohda myös kaikki sellaiset kolleegat, joiden kanssa et ole enää yhteyksissä

Sitten se viimeinen; siivoa turhat tuttavuudet Facebookista. Sinulla on 447 facebook -ystävää; ihanks totta? Ei varmasti ole. Vielä kun saat lisää 553, voit alkaa laulamaan Lauran laulua “Joka päivä uudelleen”, ja siitä sanoja “Mä oon mies jol on tuhat ystävää enkä soita kellekään…”

Transformaatio kohti uutta aikaa voi alkaa. Piirrä suuntasi uusiksi vuonna 2014, ja ota askelia aivan uudenlaiseen maailmaan. Älä katso taaksepäin, mennyt on mennyttä, sitä ei voi muuttaa, tulevaisuus on vielä avoin ja sen luomiseen voit aktiivisesti osallistua!

Hyvää uutta vuotta!